Usein kysytyt kysymykset
Olemme koonneet tälle sivulle vastauksia kysymyksiin, joita asiakkaamme usein esittävät. Jos jokin asia mietityttää, ota rohkeasti yhteyttä – autamme mielellämme.
Perheoikeus
Miten avioero käytännössä etenee?
Avioero etenee Suomessa kaksivaiheisena prosessina, joka alkaa hakemuksesta käräjäoikeuteen. Avioeron voi hakea yksin tai yhdessä puolison kanssa. Hakemuksen jättäminen käynnistää niin sanotun harkinta-ajan, joka kestää puoli vuotta. Jos puolisot ovat jo asuneet erillään vähintään kaksi vuotta ennen hakemusta, avioero voidaan myöntää heti ilman harkinta-aikaa.
Harkinta-ajan jälkeen jompikumpi puolisoista voi pyytää käräjäoikeudelta lopullista avioeroa. Jos pyyntöä ei tehdä kuuden kuukauden sisällä harkinta-ajan päättymisestä, hakemus raukeaa ja prosessi päättyy.
Avioeron yhteydessä on usein ratkaistava myös omaisuuden jako eli ositus, jossa puolisoiden omaisuus ja velat selvitetään ja jaetaan. Mikäli puolisoilla on avioehto, sen määräykset vaikuttavat siihen, mikä omaisuus kuuluu jaettavaksi. Lisäksi voidaan sopia lasten huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta sekä mahdollisesta elatusavusta.
Asianajaja voi auttaa ositusta koskevissa neuvotteluissa ja sopimusten tekemisessä, jotta voit varmistaa, että pääset asiassa sinun kannaltasi parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.
Miten elatusapu määräytyy?
Elatusapu tarkoittaa rahasummaa, jolla vanhempi osallistuu lapsen elatukseen, jos lapsi asuu pääasiallisesti toisen vanhemman luona. Elatusavun määrää koskevat säännökset löytyvät lapsen elatuksesta annetusta laista, ja sen suuruus määräytyy lapsen tarpeen sekä vanhempien maksukyvyn perusteella.
Lapsen tarpeeseen vaikuttavat muun muassa ikä, asumiskustannukset, koulutus, harrastukset ja terveydenhoitomenot. Vanhemman maksukyky taas lasketaan hänen tulojensa ja välttämättömien menojensa perusteella. Jos toinen vanhempi ansaitsee enemmän tai viettää vähemmän aikaa lapsen kanssa, hänen maksettavakseen tulee yleensä suurempi osa elatuksesta.
Elatusavusta voidaan sopia vanhempien kesken kirjallisesti ja sosiaaliviranomainen vahvistaa sopimuksen, jos se on lapsen edun mukainen. Mikäli sopuun ei päästä, asia voidaan viedä käräjäoikeuden ratkaistavaksi.
Elatusapua voidaan myöhemmin tarkistaa, jos vanhempien taloudellinen tilanne tai lapsen olosuhteet muuttuvat merkittävästi. Oikein mitoitettu elatusapu turvaa lapsen tasapainoisen elämän eron jälkeen, ja asianajaja voi auttaa sopimuksen laatimisessa tai vaatimusten esittämisessä niin, että lapsen etu ja lainsäädännön periaatteet toteutuvat.
Voiko avioehto suojata yritysvarallisuutta tai perintöä?
Kyllä voi. Avioehdolla voidaan suojata yritysvarallisuus tai tuleva perintö avio-oikeuden piiristä, eli tilanteesta, jossa omaisuus muuten jaettaisiin puolisoiden kesken avioeron tai toisen kuoleman yhteydessä. Ilman avioehtoa puolisoilla on lähtökohtaisesti avio-oikeus toistensa omaisuuteen.
Avioehdossa voidaan määrätä, että tietyt varallisuuserät — kuten yritys, sen osakkeet tai peritty omaisuus — eivät kuulu avio-oikeuden alaiseksi. Tämä tarkoittaa, että kyseinen omaisuus jää täysin sen omistajan nimiin eikä tule osituksen kohteeksi. Yritystoimintaa harjoittavalle tämä on tärkeää, koska avio-oikeus voisi pahimmillaan vaarantaa yrityksen jatkuvuuden tai omistusrakenteen.
Avioehdon avulla voidaan myös turvata suvussa pysyvä omaisuus, kuten perintönä tai lahjana saadut kiinteistöt. Monissa perheissä perinnönjättäjä edellyttääkin, että perillinen tekee avioehdon ennen omaisuuden siirtymistä.
Yritys- tai perhevarallisuuden suojaaminen avioehdolla on aina järkevää tehdä asiantuntijan kanssa. Asianajaja voi auttaa laatimaan selkeän ja juridisesti pätevän asiakirjan, joka ottaa huomioon sekä taloudelliset että perheoikeudelliset näkökohdat.
Miten avioehto laaditaan ja rekisteröidään?
Avioehto on puolisoiden välinen kirjallinen sopimus, jolla määritellään, kuuluuko heidän omaisuutensa avio-oikeuden piiriin vai ei. Avioehdon voi tehdä ennen avioliittoa tai avioliiton aikana, mutta sen on oltava tarkasti muotovaatimusten mukainen, jotta se on pätevä.
Avioehto laaditaan kirjallisesti kahden esteettömän todistajan ollessa yhtä aikaa läsnä. Todistajien tulee vahvistaa allekirjoituksellaan, että he ovat nähneet puolisoiden allekirjoittavan asiakirjan. Pelkkä osapuolten allekirjoitus ilman todistajia ei riitä.
Valmis avioehto on rekisteröitävä Digi- ja väestötietovirastossa (DVV), jotta se saa lainvoiman. Rekisteröintiä voi hakea kumpi tahansa puoliso, ja se maksaa pienen käsittelymaksun. Rekisteröimätön avioehto ei sido osituksessa kolmansia osapuolia, joten virallinen rekisteröinti on ehdottoman tärkeää.
Avioehto on mahdollista laatia myös laajemmin, esimerkiksi siten, että vain tietty omaisuus jää avio-oikeuden ulkopuolelle. Juridisen asiantuntijan apu varmistaa, että avioehto on täsmällinen, yksiselitteinen ja vastaa puolisoiden tahtoa — sekä kestää mahdolliset tulevat tulkintatilanteet.
Voiko avioehdon tehdä myös avioliiton aikana?
Kyllä voi. Avioehto voidaan tehdä joko ennen avioliittoa tai sen aikana — laissa ei ole määräaikaa, joka rajoittaisi sen laatimista. Avioliiton aikana tehty avioehto toimii aivan samalla tavalla kuin ennen avioliittoa tehty. Ehdolla voidaan määrittää, kuuluuko puolisoiden omaisuus avio-oikeuden piiriin vai ei.
Tärkeää on, että avioehto laaditaan kirjallisesti, allekirjoitetaan kahden esteettömän todistajan läsnä ollessa ja rekisteröidään Digi- ja väestötietovirastossa (DVV), jotta se tulee voimaan. Juristin apu on suositeltavaa, jotta asiakirja vastaa täsmällisesti puolisoiden tahtoa ja on juridisesti pätevä myös tulevissa ositustilanteissa.
Voiko avioehtoa muuttaa tai perua myöhemmin?
Kyllä voi. Avioehto ei ole lopullinen tai muuttumaton asiakirja, vaan sitä voidaan muuttaa tai perua milloin tahansa, kunhan molemmat puolisot ovat muutoksesta yhtä mieltä. Käytännössä tämä tehdään laatimalla uusi avioehtosopimus, joka korvaa aiemman. Myös muutos tai peruutus on tehtävä kirjallisesti, allekirjoitettava kahden esteettömän todistajan läsnä ollessa ja rekisteröitävä Digi- ja väestötietovirastossa (DVV), jotta se tulee voimaan.
Avioehdon muuttaminen on usein ajankohtaista elämäntilanteiden muuttuessa — esimerkiksi silloin, kun puolisoille syntyy lapsia, toinen perustaa yrityksen, tai perii merkittävää omaisuutta. Myös suhtautuminen taloudelliseen riskinjakoon voi vuosien myötä muuttua, jolloin on viisasta tarkistaa, että avioehto edelleen vastaa puolisoiden todellista tahtoa.
Peruuttaminen onnistuu yhtä helposti: jos puolisot haluavat poistaa avioehdon kokonaan, he voivat tehdä siitä nimenomaisen kirjallisen ilmoituksen, joka rekisteröidään DVV:ssä. Tämän jälkeen avioehdon vaikutus lakkaa, ja puolisoiden omaisuuteen sovelletaan jälleen normaalisti avioliittolain mukaista avio-oikeutta.
Koska avioehdon muotoilu vaikuttaa suoraan omaisuuden jakautumiseen eron tai kuoleman varalta, kannattaa muutos- tai peruutuspäätös aina tehdä asianajajan tai perheoikeuden juristin kanssa. Näin varmistetaan, että asiakirja on yksiselitteinen ja lainvoimainen myös tulevissa ositustilanteissa.
Voiko avioehdon laatia ilman juristia?
Teknisesti kyllä, mutta käytännössä juristin käyttäminen on erittäin suositeltavaa. Avioehdon voi lain mukaan laatia itse, kunhan se täyttää kaikki muotovaatimukset: sen on oltava kirjallinen, allekirjoitettu kahden esteettömän todistajan läsnä ollessa ja rekisteröity Digi- ja väestötietovirastossa (DVV).
Moni tekee kuitenkin virheitä, jotka voivat tehdä avioehdosta osittain tai kokonaan pätemättömän. Esimerkiksi epäselvä sanamuoto, väärä terminologia, tulkinnanvarainen rajaus omaisuudesta tai muotoseikkoja koskeva virhe voi johtaa siihen, että ositustilanteessa avioehto ei suojaa omaisuutta tarkoitetulla tavalla. Tämä korostuu etenkin silloin, kun puolisoilla on merkittävää varallisuutta, yritystoimintaa tai perintöomaisuutta.
Juristin apu tuo asiakirjaan sekä lainmukaisuuden että selkeyden. Asianajaja varmistaa, että avioehto ottaa huomioon molempien puolisoiden edut, ja että sen vaikutukset ovat selvät myös mahdollisessa osituksessa tai perintötilanteessa.
Asuntokauppariidat ja -laki
Voiko asuntokaupan perua allekirjoituksen jälkeen?
Lähtökohtaisesti asuntokauppa sitoo molempia osapuolia heti, kun kauppakirja on allekirjoitettu. Suomessa asuntokauppa on sitova sopimus, eikä sitä voi perua ilman laissa säädettyä perustetta. Tällainen peruste voi olla esimerkiksi sopimusrikkomus, olennainen virhe asunnossa tai kaupan ehtojen rikkominen.
Ostaja ei voi siis perua kauppaa pelkästään mielipiteen muutoksen, rahoitusongelmien tai esimerkiksi uuden asunnon löytymisen vuoksi. Myyjä puolestaan voi purkaa kaupan vain, jos ostaja esimerkiksi laiminlyö maksun eikä virhettä korjata kohtuullisessa ajassa.
Poikkeuksena on tilanne, jossa kauppaan sisältyy purkava tai lykkäävä ehto (esimerkiksi “kauppa raukeaa, jos ostaja ei saa lainaa”). Tällöin peruuttaminen on mahdollista, jos ehto ei täyty.
Jos ostaja huomaa allekirjoituksen jälkeen, että asunnossa on ollut merkittävä virhe tai tieto, joka on jätetty kertomatta, kauppaa voidaan riitauttaa. Tällöin puhutaan asuntokaupan virhevastuusta ja asia voi johtaa hinnanalennukseen, vahingonkorvaukseen tai äärimmäisessä tapauksessa kaupan purkuun.
Koska kyse on aina sopimusoikeudellisesta tilanteesta, kannattaa peruutus- tai purkutilanteissa kääntyä nopeasti asianajajan puoleen, jotta asuntokauppariidassa omat oikeudet säilyvät ja reklamaatio tehdään oikein.
Kuinka nopeasti asuntokaupan virheestä pitää ilmoittaa?
Asuntokauppalain ja maakaaren mukaan ostajan on ilmoitettava virheestä “kohtuullisessa ajassa” sen havaitsemisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että virheilmoitus tulee tehdä yleensä muutaman viikon, tai virheen laadusta ja olosuhteista riippuen, viimeistään muutaman kuukauden kuluessa virheen ilmenemisestä.
Virheilmoitus eli reklamaatio on tärkeä tehdä kirjallisesti ja mahdollisimman täsmällisesti: siinä on kuvattava virhe, sen vaikutus ja esitettävä vaatimus, kuten hinnanalennus tai korjaus. Jos ostaja viivyttelee tai tekee virheilmoituksen virheellisen sisältöisenä, hän voi menettää oikeutensa vedota virheeseen.
Oikea aikataulu riippuu myös virheen luonteesta. Esimerkiksi laajojen kosteus- tai rakenteellisten ongelmien selvittäminen voi kestää pidempään, ja tällöin “kohtuullinen aika” tulkitaan joustavammin.
Jos virhe on havaittavissa jo kaupan yhteydessä tai pian sen jälkeen, ostajan on reagoitava nopeasti. Sen sijaan piilevien virheiden kohdalla kohtuullinen aika alkaa vasta siitä hetkestä, kun virhe tulee ilmi tai sen merkitys on ymmärretty.
Asuntokauppariidoissa asianajaja auttaa laatimaan virheilmoituksen oikein muotoiltuna ja ostajan oikeudet turvaavana.
Mitä oikeuksia minulla on, jos asunnossa on piilevä virhe?
Piilevä virhe tarkoittaa sellaista vikaa, jota ostaja ei ole voinut havaita normaalin tarkastuksen yhteydessä ennen kauppaa. Asuntokauppalain ja maakaaren mukaan myyjä vastaa tällaisista virheistä, vaikka hän ei olisi niistä tiennyt.
Jos piilevä virhe paljastuu kaupan jälkeen, ostajalla on oikeus vaatia hinnanalennusta, vahingonkorvausta tai kaupan purkua, jos virhe on olennainen. Esimerkiksi laajat kosteus- tai homevauriot voivat täyttää olennaisen virheen tunnusmerkit.
Oikeuden saaminen edellyttää kuitenkin, että ostaja tekee asiasta reklamaation kohtuullisessa ajassa virheen havaitsemisesta. Lisäksi ostajan on pystyttävä osoittamaan, että virhe oli olemassa jo kaupantekohetkellä eikä ole syntynyt vasta sen jälkeen.
Piilevien virheiden todistaminen ja arviointi vaativat usein teknisiä tutkimuksia ja asiantuntijalausuntoja. Siksi on suositeltavaa ottaa yhteys asianajajaan, joka osaa ohjata prosessia ja varmistaa, että vaatimukset esitetään oikein ja oikeaan aikaan.
Kuinka kauan myyjä on vastuussa asunnon virheistä?
Asunto-osakkeiden kauppoja sääntelevän asuntokauppalain mukaan myyjä on vastuussa asunnon virheistä kahden vuoden ajan kauppakirjan allekirjoittamisesta. Omalla tai vuokrakiinteistöllä olevia asuntoja sääntelee maakaari, jossa myyjän vastuu on viisi vuotta. Tämä aikaraja koskee niin piileviä kuin muitakin virheitä, ellei toisin ole sovittu.
Ostajan on kuitenkin tehtävä reklamaatio kohtuullisessa ajassa virheen havaitsemisesta — laissa säädetty kahden tai viiden vuoden määräaika ei tarkoita, että virheestä voisi ilmoittaa milloin tahansa sen sisällä. Jos virhe havaitaan esimerkiksi neljän vuoden kuluttua kaupasta, mutta ostaja reklamoisi vasta puolen vuoden päästä, vaatimus voi raueta viivyttelyn vuoksi.
Jos myyjä on toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti ja esimerkiksi salannut tiedossaan olleen virheen, vastuu voi kestää pidempäänkin. Tällöin ostajalla voi olla oikeus vedota sopimusrikkomukseen tai vahingonkorvaukseen yleisten periaatteiden mukaisesti.
Myyjän vastuun arviointi on usein tapauskohtaista. Jos epäilet virhettä, on suositeltavaa kääntyä asianajajan puoleen mahdollisimman varhain, jotta aikarajat ja vaatimusten esittäminen eivät vaarannu.
Millä perusteella asunnon ostaja voi hakea hinnanalennusta?
Ostajalla on oikeus vaatia hinnanalennusta, jos asunnossa on asuntokauppalain tai maakaaren mukainen virhe — esimerkiksi piilevä rakennevaurio, kosteusongelma tai myyjän antaman tiedon puutteellisuus. Hinnanalennuksen tarkoituksena on palauttaa kauppahinta vastaamaan asunnon todellista arvoa virheellisessä kunnossa.
Edellytyksenä hinnanalennukseen on, että virhe oli olemassa kaupantekohetkellä ja ostaja on reklamoinut ajoissa. Jos virhe on niin vakava, että se tekee asunnosta olennaisesti erilaisen kuin mitä on sovittu, ostajalla voi olla oikeus myös kaupan purkuun.
Asianajaja voi auttaa arvioimaan, onko hinnanalennus vaatimuksena perusteltu, ja miten sitä kannattaa tukea dokumentein ja asiantuntijaselvityksin. Asuntokauppariidoissa oikein valmisteltu vaatimus parantaa merkittävästi mahdollisuuksia saada virhe hyvitettyä ilman pitkää oikeusprosessia.
Milloin asuntokauppa voidaan purkaa?
Asuntokaupan purku on poikkeuksellinen seuraamus, jota käytetään vain, jos virhe on olennaisen merkittävä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että virhe tekee asunnosta huomattavasti arvottomamman, asumiskelvottoman tai täysin erilaisen kuin ostaja on voinut perustellusti odottaa.
Tyypillisiä purkuperusteita ovat esimerkiksi laajat home- ja kosteusvauriot, merkittävät rakenteelliset viat tai tilanne, jossa myyjä on salannut olennaisen tiedon asunnon kunnosta.
Purkaminen tarkoittaa, että molemmat osapuolet palauttavat kauppasopimuksen mukaiset suorituksensa: ostaja luovuttaa asunnon takaisin ja myyjä palauttaa kauppahinnan. Lisäksi voidaan vaatia vahingonkorvausta kuluista, kuten remontti- ja muuttokustannuksista.
Kaupan purkaminen on juridisesti ja taloudellisesti monimutkainen prosessi, ja sitä kannattaa harkita vain, jos virhe on todella vakava eikä esimerkiksi hinnanalennus riitä korvaamaan haittaa.
Asianajaja voi arvioida, onko purku realistinen vaihtoehto ja miten se kannattaa vaatia. Hyvin perusteltu, asiantuntijatukeen nojaava vaatimus on usein edellytys sille, että purku onnistuu joko neuvotteluteitse tai tuomioistuimessa.
Milloin kannattaa ottaa yhteyttä asianajajaan asuntokauppariidassa?
Asianajajaan kannattaa ottaa yhteyttä heti, kun epäilet, että asunnossa on virhe tai myyjän antamat tiedot eivät vastaa todellisuutta. Nopea reagointi on tärkeää, koska aikarajat ja reklamaatiovelvollisuus voivat vaikuttaa ratkaisevasti siihen, säilyvätkö oikeutesi.
Asianajaja voi auttaa selvittämään, onko kyseessä lain tarkoittama virhe, mitä todisteita tarvitaan ja millaisia vaatimuksia voidaan esittää. Usein jo varhaisessa vaiheessa laadittu asiallinen reklamaatio eli virheilmoitus voi estää riidan kärjistymisen ja johtaa sovintoon ilman oikeudenkäyntiä.
Asianajajaan ollaan tyypillisimmin yhteydessä, jos:
- virheestä aiheutuu merkittäviä kustannuksia tai asumishaittaa,
- myyjä tai kiinteistönvälittäjä kiistää vastuunsa,
- tai haluat vaatia hinnanalennusta, vahingonkorvausta tai kaupan purkua.
Tarjoamme tarvittaessa myös konsultatiivista neuvontaa tilanteissa, joissa haluat arvioida, onko asianajajan apu tarkoituksenmukaista. Ota yhteyttä!
Perintöoikeus
Miten testamentti tehdään oikein ja laillisesti päteväksi?
Laillisesti pätevä testamentti edellyttää, että tekijä on täysi-ikäinen ja kykenee ymmärtämään testamentin merkityksen. Testamentti on laadittava kirjallisesti ja allekirjoitettava kahden esteettömän todistajan läsnä ollessa. Todistajien on tiedettävä kyseessä olevan testamentin allekirjoitustilanne, mutta heidän ei tarvitse tietää sen sisältöä.
Jotta testamentti olisi mahdollisimman vahva ja riidaton, kannattaa se teettää osaavalla juristilla, joka varmistaa muotovaatimukset, sisällön selkeyden ja sen, että tekijän todellinen tahto tulee dokumentoiduksi. Asiantuntijan laatima testamentti helpottaa myöhempiä selvittelyjä ja vähentää riitatilanteita.
Voiko testamentin kumota tai riitauttaa?
Kyllä voi. Testamentti voidaan kumota joko testamentintekijän omalla uudella testamentilla tai tekemällä selkeä peruutusilmoitus.
Perilliset voivat riitauttaa testamentin, jos heillä on perusteltu syy epäillä muotovirhettä, pakottamista, testamentin tekijän ymmärrys- tai harkintakyvyn puutetta tai sitä, ettei testamentti vastaa tekijän aitoa tahtoa.
Riitauttaminen edellyttää moitekanteen nostamista käräjäoikeudessa kuuden kuukauden kuluessa testamentin tiedoksisaannista. Riitautustilanteissa on tärkeää toimia nopeasti ja käyttää asiantuntevaa asianajajan apua, jotta oikeudelliset perusteet voidaan arvioida huolellisesti. Testamentin kumoamiseen tai riitauttamiseen liittyvissä asioissa, ota yhteyttä!
Mikä on lakiosa ja kuka siihen on oikeutettu?
Lakiosa on rintaperillisen eli lapsen tai hänen sijaansa tulevan jälkeläisen lain takaama vähimmäisperintö vainajan jäämistöstä. Lakiosa on puolet siitä perintöosuudesta, jonka perillinen saisi lakimääräisen peritysjärjestyksen perusteella, jos testamenttia ei olisi. Lakiosan tarkoitus on turvata perillisten asema ja estää se, että heidät sivuutetaan perinnöstä ilman laillista perustetta.
Lakiosaa ei voi sivuuttaa testamentilla ilman perillisen suostumusta. Jos lakiosaa on loukattu, rintaperillisen tulee tehdä lakiosavaatimus kuuden kuukauden kuluessa testamentin tiedoksisaannista. Mikäli lakiosavaatimus jätetään tekemättä tai määräaika umpeutuu, lakiosaoikeus voi menettää käytännön merkityksensä, joten oikea-aikainen toiminta on kriittistä. Perinnönjakoon liittyviin kysymyksiin osaa vastata asiaan perehtynyt asianajaja!
Voiko vanhempi jättää lapsensa perinnöttömäksi?
Lähtökohtaisesti vanhempi ei voi tehdä rintaperillistä kokonaan perinnöttömäksi, koska lakiosa turvaa perillisten vähimmäisoikeudet. Poikkeuksellisesti perinnöttömäksi jättäminen on mahdollista silloin, kun perillinen on syyllistynyt vanhempaansa kohtaan vakaviin rikoksiin tai kohdellut tätä muuten törkeän sopimattomasti. Tällöinkin perinnöttömäksi jättäminen edellyttää, että testamentissa on selkeästi ja nimenomaisesti perusteltu määräys perinnöttömyydestä.
Perinnöttömäksi tekeminen edellyttää aina selkeää, perusteltua ja juridisesti oikein muotoiltua määräystä testamentissa. Tämän vuoksi asianajajan laatima testamentti on käytännössä välttämätön.
Kuinka perinnönjako käytännössä tehdään?
Perinnönjakoa edeltää perunkirjoitus, jossa selvitetään vainajan varat, velat ja osakkaat, ja laaditaan niistä luettelo eli perukirja. Perunkirjoituksen jälkeen osakkaat voivat sopia jaosta keskenään, mikäli yksimielisyys löytyy. Sopimusjaossa laaditaan perinnönjakokirja, joka kaikkien osakkaiden tulee allekirjoittaa.
Jos perilliset eivät pääse sopimukseen, voidaan hakea pesänjakajaa, joka toimittaa toimitusjaon. Pesänjakajana toimii yhden tai useamman kuolinpesän osakkaan tehtävään hakema asianajaja tai muu juristi. Asianajajan apu auttaa varmistamaan oikeudenmukaisen ja lainmukaisen lopputuloksen.
Mitä tehdä, jos perilliset eivät pääse yksimielisyyteen?
Jos kuolinpesän osakkaat eivät pääse sopuun jaosta tai pesän selvittämisestä, kuka tahansa osakkaista voi hakea käräjäoikeudelta pesänselvittäjän tai pesänjakajan määräämistä. Uusi, ulkopuolinen ja puolueeton asiantuntija — käytännössä asianajaja — ottaa tällöin vastuun prosessin etenemisestä. Pesänselvittäjän ja pesänjakajan velvollisuutena on pyrkiä edistämään kuolinpesän jakamista sovinnollisesti. Useimmiten sovintoratkaisu löytyykin pesänjakajan johdolla käytävissä neuvotteluissa.
Perinnönjaon riitatilanteissa ammattilaisen varhainen mukaan ottaminen voi lyhentää käsittelyaikaa, säästää kustannuksia ja ennen kaikkea vähentää henkilökohtaisia ristiriitoja, jotka voivat muutoin pitkittyä ja syventyä. Ota yhteyttä perintöoikeudellisissa asioissa!
Kuinka kauan perinnönjaossa voi kestää?
Perinnönjaon kesto riippuu kuolinpesän laajuudesta, perillisten keskinäisestä yhteistyöstä sekä siitä, tarvitaanko pesänselvittäjää tai pesänjakajaa. Yksinkertainen pesä voidaan usein jakaa muutamassa kuukaudessa perunkirjoituksen jälkeen. Riitaisat tai omaisuudeltaan monimutkaiset pesät voivat kuitenkin venyä vuosien mittaisiksi.
Perintöasioihin perehtynyt asianajaja voi auttaa prosessin sujuvoittamisessa, dokumentaation selkeyttämisessä ja konfliktien ennaltaehkäisyssä — näillä on merkittävä vaikutus perinnönjaon kokonaiskestoon.
Kuka voi olla pesänselvittäjä tai pesänjakaja?
Pesänselvittäjää tai pesänjakajaa voi hakea kuka tahansa kuolinpesän osakkaista. Pesänselvittäjä huolehtii pesän velkojen ja varallisuuden selvittämisestä, kun taas pesänjakaja tekee varsinaisen perinnönjaon.
Pesänselvittäjä voi olla kuolinpesän osakas tai muu tuomioistuimen määräämä henkilö. Pesänjakajana taas on usein käytännössä asianajaja, koska hänen tehtävänään on ratkaista lakimääräisiä kysymyksiä. Käytännössä on kuitenkin useimmiten tarkoituksenmukaista hakea samalla kertaa yhden henkilön määräämistä molempiin tehtäviin.
Pesänjakajan velvollisuutena on pyrkiä löytämään sovinnollinen ratkaisu kuolinpesän osakkaiden kesken. Valtaosassa tapauksia jaosta sovitaankin sen jälkeen, kun kuolinpesään ja perinnönjakoon liittyviä seikkoja on käsitelty pesänjakajan johdolla pidettävissä kokouksissa. Mikäli sovintoa ei kuitenkaan saavuteta, pesänjakaja viime kädessä tekee perinnönjakoa koskevan ratkaisun ikään kuin tuomarin toimivaltuuksilla. Tästä päätöksestä osakkailla on mahdollisuus valittaa käräjäoikeuteen.
Kuka maksaa velat, jos kuolinpesästä loppuu varat ja vainajalla on velkoja?
Jos kuolinpesän varat eivät riitä vainajan velkoihin, pesää pidetään ylivelkaisena. Perilliset eivät lähtökohtaisesti koskaan joudu henkilökohtaiseen vastuuseen vainajan veloista, vaan velat maksetaan ainoastaan kuolinpesän varoilla. Mikäli varat eivät kata kaikkia velkoja, maksamatta jäävä osuus raukeaa. Perunkirjoituksen laatimatta jättäminen tai varojen salaaminen perunkirjoituksessa voivat kuitenkin johtaa vastuuseen velkojille aiheutuneesta vahingosta.
Kuolinpesän ollessa ylivelkainen voidaan pesään hakea pesänselvittäjä, joka huolehtii velkojen maksujärjestyksestä ja tarvittaessa kuolinpesän konkurssista. Perillisten ei tule maksaa velkoja omista varoistaan, vaan heidän kannattaa kääntyä asiantuntevan juristin puoleen, jotta menettely hoidetaan lainmukaisesti ja vastuukysymykset pysyvät selkeinä.
Yleisiä asianajopalveluihin liittyviä kysymyksiä
Paljonko asianajaja maksaa?
Asianajajan palkkio perustuu tehtävän laajuuteen, vaativuuteen sekä käytettyyn aikaan. Tuntiveloituksemme on 200–280 euroa (alv 0 %, 251–351,40 €, sis. alv) riippuen toimeksiannon luonteesta.
Annamme aina pyynnöstä arvion kokonaiskustannuksista ja tiedotamme etukäteen, mikäli arvioon tulee muutoksia. Useimmissa tapauksissa oikeusturvavakuutus korvaa osan kuluista, jos asia kuuluu vakuutusehtojen piiriin.
Ovatko kaikki keskustelut asianajajan kanssa luottamuksellisia?
Kyllä. Asianajajan ja asiakkaan välinen viestintä on lain suojaamaa ja äärimmäisen luottamuksellista. Asianajajan salassapitovelvollisuus on ehdoton ja se koskee kaikkea toimeksiannon yhteydessä saatua tietoa — riippumatta siitä, onko tieto arkaluonteista vai ei.
Asiakas voi kertoa tilanteestaan avoimesti ja että kaikki annettu tieto käytetään yksinomaan asiakkaan edun ajamiseen.
Voiko asianajajaa vaihtaa kesken prosessin?
Kyllä voi. Asiakas saa aina vaihtaa asianajajaa, mikäli hän kokee, ettei yhteistyö suju toivotulla tavalla tai jos asian hoito vaatii erilaista osaamista. Uuden asianajajan tulee tutustua asiakirjoihin ja asiaan liittyviin aiempiin toimenpiteisiin, jotta prosessi jatkuu saumattomasti.