Asiakkaamme oli myynyt omakotitalon muutamaa vuotta aikaisemmin. Ostaja oli noin vuosi kaupan jälkeen havainnut, että rakennuksen alapohjassa oli vesivahinko, joka oli aiheutunut putkirikosta. Asiakkaamme oli sopinut ostajan kanssa, että hän korjaa lattiavahingon itse. Näin hän oli myöhemmin tehnytkin.
Myöhemmin ostaja väitti, että asiakkaamme ei ollut suorittanut korjausta asianmukaisella tavalla ja riittävällä laajuudella. Lisäksi ostaja väitti, että asiakkaamme olisi ollut tietoinen vesivahingosta jo kaupantekohetkellä. Ostaja vaati kaupan purkamista ja vaihtoehtoisesti vahingonkorvausta, joka oli määrältään yli kolmasosa asunnon kauppahinnasta. Tässä vaiheessa asiakas otti yhteyttä asianajotoimistoomme. Kiistimme kaikki ostajan vaatimukset perusteettomana. Ostajalla ei ollut oikeutta kaupan purkamiseen, koska osapuolet olivat jo aikanaan sopineet virheen korjaamisesta. Asiakkaallamme oli oikeus oikaista virhe korjaamalla. Asiassa oli siten kysymys vain siitä, onko korjaus suoritettu asianmukaisesti vai ei ja onko myyjä mahdollisesti korvausvelvollinen. Ostajalla ei olisi oikeutta kaupan purkamiseen, vaikka korjaus olisi suoritettu väärinkin.
Koska riitaa ei saatu sovittua vaikka tarjosimme asiakkaamme kanssa sovitusti vastapuolelle varsin merkittävän sovintorahan, vei vastapuoli asian oikeuteen.
Oikeudessa ostajan käyttämä asiantuntija väitti, että alapohjan kosteustaso oli vielä korjauksen jälkeenkin epätavanomaisen korkea, mikä osoittaisi korjauksen olleen virheellinen. Hankkimamme asiantuntijoiden lausunnot kuitenkin osoittivat, että mitattu alapohjan kosteustaso on normaali kyseisessä nk. matalaperusteisessa talossa. Muutoinkin asiantuntijoidemme kertomukset osoittivat, että korjaus oli suoritettu asianmukaisesti vastoin vastapuolen asiantuntijatodistajan väitteitä.
Käräjäoikeus hylkäsi kaikki vastapuolen vaatimukset ja velvoitti hänet maksamaan asiakkaamme oikeudenkäyntikulut. Vastapuoli valitti asiasta hovioikeuteen mutta peruutti valituksensa ennen hovioikeuden käsittelyä.